Tervetuloa rukoilevan seurakunnan sykkeeseen!

Jeesus kehotti meitä antamaan anteeksi ja siunaamaan vihollisiamme. Mitä tehdä, jos emme yksinkertaisesti kykene antamaan anteeksi? Haavat ovat liian syvät ja kipeät. Vihan tunne voittaa armahtavan mielen. Kun reviirimme rikotaan, on se aina väärin. Kun joku turhentaa persoonamme, on se aina syntiä. Mutta mitä tämän jälkeen? Jäämmekö kipuumme vai päästämmekö irti? Annammeko anteeksi?

Anteeksiantaminen ei tarkoita sitä, että ensin pyydetään anteeksi ja sitten kuljetaan yhdessä käsi kädessä kohti auringonnousua. Anteeksiantaminen on enemminkin asennelaji. On hyvä kysyä: ”Tahtoisinko, jos vain jotenkin kykenisin, antaa vastaani rikkoneelle anteeksi?” Jos vastaus on, että tahtoisin, jos vain suinkin kykenisin, niin asenne on oikea. Silloin voi ajatella, että kipu, viha ja ahdistus kohdistuvat tehtyyn tekoon, ei syvimmiltään toiseen ihmiseen. Voin valita anteeksiantamisen ja ajan myötä myös tunteet tulevat perässä ja kipu lievittyy. Kun annan anteeksi ja päästän irti, voin siunata itseäni satuttanutta ja jatkaa matkaa vapaana.
Jeesus on meille esikuva anteeksiantamisesta sanoessaan ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä he tekevät”.