Kategoria: Yleinen

Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnänsiemenen:
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.

2.
Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan,
hän kulkee tietä kaiken luomakunnan.
Se täytyy loppuun kulkea.
Ja elämän se antaa,
ja elämän se antaa.

3.
Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät.
Ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee.

4.
Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.

5.
Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.

Virsi 61

Herran nimi on vahva torni, vanhurskas juoksee sinne ja saa turvan.
Sananlaskut 18:10

Saamme turvautua Herraan kaikissa tilanteissamme ja saamme turvan!

Kulunut vuosi on ollut meille eurooppalaisille vuosikymmeniin vaikein.
Kaikki, mitä olemme pitäneet itsestäänselvyytenä ja luotettavana, on saanut isoja kolhuja.
Naapuriin ei voi enää luottaa. Ystäväkin voi pettää! Pelko ja epävarmuus tulevasta on saanut
vahvan otteen elämästä. Mihin voin panna tulevaisuudessa luottamukseni?
Joku ehkä ajattelee, että ilman näitä kaikkia uhkia, kaikki olisi hyvin! Mutta onko se totta?
Luukkaan evankeliumin 13 luvussa meille kerrotaan, että Jeesuksen luo tuli ihmisiä kertomaan
kuinka Pilatus oli surmauttanut uhraamaan tulleita ihmisiä. Jeesus sanoi siihen: Luuletteko, että
kuolleet olivat suurempia syntisiä, kuin muut ihmiset, koska saivat tuollaisen lopun!
Eivät suinkaan – samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.
Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen?
Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut Jerusalemilaiset? Eivät
suinkaan – yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny.
Elikkä meidän todellinen turvamme, ei olekaan vakaissa olosuhteissa. Vaan siinä, että meillä on
rauha Jumalan kanssa. Että me omistamme anteeksiannon ja turvan, jonka evankeliumi meille
Jeesuksessa Kristuksessa antaa.
Siinä meillä on todelliset turvatakuut, jotka kannattelevat elämäämme kaikissa tilanteissa. Olivat
ulkoiset olosuhteet sitten mitkä tahansa.
Jeesus lupaa antaa meille oman rauhansa, rauhan jota tämä maailma ei voi antaa.
Siksi haluankin rohkaista sinua astumaan tulevaan vuoteen, pitämällä kiinni Jumalan Sanasta, ja
sen antamista lupauksista. Siinä on meille turva tulevanakin vuonna.
Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa ja Rohkeutta astua uuteen vuoteen, toivottelee: Pauli.

1. Valmistu Herran kansa, Nyt vastaanottamaan, Kun saapuu taivaastansa Kuningas päälle maan. On hänet armostaan Maailman valoks suonut, Armahtajaksi tuonut Jumala neuvossaan.

2. Suurelle vieraallenne Nyt tietä raivatkaa, Ja portit sydäntenne Hänelle aukaiskaa. Tie tehkää suoraksi! Te, laaksot, kohotkaatte, Te, vuoret, vaipukaatte Tasaisiks’ sileiksi!

3. Nöyryyttä, hiljaisuutta Jumala rakastaa, Ei kärsi kopeutta, Ylpeitä vastustaa. Kun sydän haluinen Herraansa odottaapi, Se tietä valmistaapi Tulolle Jeesuksen.

4. Oi Jeesus, armon tuoja, Sä sydän avaja, Sä kaiken uudeks’ luoja, Tie itse valmista. Voi jospa sydän tää Asuntos olla voisi, Niin kiitokseni soisi. Sua tahdon ylistää.

Virsi 603

Siunattua adventin aikaa meille kaikille

Kristuksen omina ja häneen uskoen, voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa – tänäänkin!

”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”
Room. 8:28

Jeesus on kaikkien olosuhteiden Herra – tänäänkin!

Vaikeina aikoina rukous nousee aina kun siihen on tilaisuus. Se on luonnollista kuin hengitys. Rukoillaan siis lakkaamatta, niin kuin meitä on kehoitettu tekemään (1 Tes. 5:17). ❤

”Se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen, on Jumala.”
2 Kor. 1:21

Rukoilkaa lakkaamatta.Kiittäkää joka tilassa.Sillä se on Jumalan tahto Jeesuksessa Kristuksessa.
1 Tess. 5:17-18